Lisää juoruämmistä

Juoruämmä unohtaa vuorokaudessa viisaan sanat.

Juoruämmän sydämen aarteita ovat vahingonilon juorut.

Mitä juoruämmä vaalii aarteinaan on viisaalle kauhistus.

Juoruämmä ei kavahda pahaa puhetta. Siksi viisaas kammoksuu juoruämmää.

Juoruämmä kyttää leipäänsä. Viattoman vahinko ainoana ilonaan.

Juoruämmä ruokkii lapsensa ilkeillä puheilla ja istuttaa taimensa vääryyden peltoon.

Juoruämmä on tyytyväinen vasta, kun hänen taimensa kantavat vääryyden satoa juoruämmän saada leipänsä.

Juoruämmä ei juokse askeltakaan elämänsä aikana, mutta vaatii lapseltaan pikajuoksijan voimia kantaa vääryyden satoa ruokkia juoruämmä hänen nälässään.

Juoruämmän lapsi kantaa selkä vääränä leipää juoruämmälle, ja kun juoruämmä nukahtaa ylenyöntiinsä, lapsi saa hetken hengähtää.

Juoruämmälle sana "lapsi" on kirosana. Huolehtijaksi hänestä ei ole.

Juoruämmälle viattomuus on kauhein asia maan päällä. Ja viisaan puheet samantekevää. Juorut makeat ja ihanat hänen suussaan kuin hunajaa.

Jos sanot juoruämmälle totuuden hänestä, hän hetkessä unohtaa. Jos kerrot juorun, hän muistaa sen kertoa eteenpäin vielä kymmenet vuodet.

Juoruämmä nauraa, kun taivas on musta, ja kun viaton kärsii.

Juoruämmälle musta taivas on seitsemäs taivas. Päivän kirkkaus on hänelle masentava helvetti.

Juoruämmä nousee lapsensa selkään ja käskee: "Lennä!" Omia siipiä hän ei kykene kasvattamaan.

Vapauta juoruämmän lapsi, ja murhasi on suunniteltu.

Gorilloista ja ihmisistä

Gorillan logiikka riittää toisen tuhoamiseen.
Ihminen osaa elää sovussa laumansa kanssa.

Gorilla näkee vihollisen jokaisessa.
Ihminen näkee toisessa Kristuksen alun.

Gorilla syö, parittelee ja taistelee.
Ihminen mietiskelee, pohtii ja etsii Luojaansa.

Gorilla hoivaa poikastaan kolme vuotta.
Ihminen hoivaa lastaan koko elämänsä, siunaten.

Gorillalaumassa jokainen tietää paikkansa.
Ihmisperheessä rakastetaan vapaasta tahdosta.

Gorillalaumassa syttyy taistelu, ellei johtajauros ole riittävän voimakas.
Ihmisperheessä annetaan puutteet anteeksi.

Gorillaemo suojelee poikastaan kolme vuotta.
Ihmisvanhemmat suojelevat lapsiaan henkensä uhalla.

Gorillan elinikä on henkiinjäämistä.
Ihmisen elinikiä on viisaudentavoittelua.

Gorilla on eläin.
Ihmisellä on omatunto ja kyky tuntea häpeää.

Gorilla ei kilvoittele päivääkään jalostaakseen itseään.
Ihminen ei kilpaile toisia vastaan, vaan omaa lihaansa vastaan.

Gorilla on tyytyväinen ja iloinen satutettuaan toista.
Ihminen kykenee parantamaan sairaan.

Taiteesta

Elämä kallis. Vielä kalliimpi puhdas omatunto.

Harva näkee timanttia, jos itse on soraa soran joukossa.

Runo on kuin timantti. Pala aitoa tähtitaivasta.

Harva kykenee lukemaan runoa, joka ei korota itseä olosuhteiden yläpuolelle.

Jos ihminen lukee runon, hän odottaa kohtaavansa Rauhan ja Tyyneyden Jumalan.

Vain Jumala korkeudestaan näkee, kuka huutaa apua.

Ihmisten mölinä ei anna tilaa kauniille laululle.

Taide on kanava luoda kauneutta. Puhdistus ja sovitus.

Ennen aikaan kunniakirja oli kirja. Nykyisin ihminen kykenee keskittymään muutamaan lauseeseen yhdellä sivulla.

Taidenäyttelyssä ei ole "ulkopuolisia", jos taide on pelkistetty roskaksi.

Taide, kuten runous, on aina elämys, jos kykenee kunnioittamaan Suurta Taiteilijaa.

Kaikki luovuus tulee itse Suurelta Luojalta. Pala kirkkautta tomumajalle.

Tomumaja tietää olevansa tomumaja. Mitä kirkkaampi luovuus, sen rehellisempi käsitys ihmisyydestä.

Omin käsin Luoja muovailee savensa. Omin käsin ihminen muovailee taideteoksensa kanssa ystävyyden.

Elämäsi voi olla taideteos, jos se lepää Jumalan kämmenellä.

Jos menee taidenäyttelyyn, on turha pelätä tulevansa heitetyksi ulos. Ellei mene pahat mielessään.

Juoruämmistä

Joka juoruissa elää, se juorujen varaan elämänsä rakentaa.

Se, jolla ei ole mitään omaa, lopulta kerjää aikaa jatkaakseen elämäänsä, joka lepää ei-minkään varassa.

Joka kerää omaa pääomaa ei tarvitse juoruja.

Juoruämmä rakentaa elämänsä toisten kyttäämisen varaan ja hänen viehätysvoimansa katoaa yhtä lailla, kuin kyky ajatella järkeviä.

Joka ei enää suunnittele hankkeita itselleen vain itseään varten, on kuin juoruämmä, jota jokainen kavahtaa, joka vähääkään aitoa hyvyyttä arvostaa.

Juoruämmä ei kykene viehättämään ketään, mutta kuvittelee, että hänen seurassaan jokaisen pitäisi käyttäytyä, kuin olisi hyvyyden vaikutuspiirissä.

Juoruämmä nauraa, kun lapsi huutaa apua Jumalalta, mutta ei tiedä, kuka häntä on vastassa, kun hänen aikansa loppuu.

Juoruämmä koettaa liehitellä saadakseen seksiä, mutta hänen avattuaan suunsa, tajuat, että hän on pelkkä kuori vailla sielua.

Juoruämmän ainoa kyky iloon on vahingonilo.

Juoruämmää ei voi juurruttaa hyvyyteen, sillä hyvyys on totuuden toinen puoli.

Totuus ei sovi juoruämmän suuhun, sillä juoruämmän ainoa rakkaus on vahinkojen laatiminen.

Vain juoruämmä on niin tyhmä, että pieninkin lausahdus juorua, ja hän on mukana juonessa.