Joka juoruissa elää, se juorujen varaan elämänsä rakentaa.
Se, jolla ei ole mitään omaa, lopulta kerjää aikaa jatkaakseen elämäänsä, joka lepää ei-minkään varassa.
Joka kerää omaa pääomaa ei tarvitse juoruja.
Juoruämmä rakentaa elämänsä toisten kyttäämisen varaan ja hänen viehätysvoimansa katoaa yhtä lailla, kuin kyky ajatella järkeviä.
Joka ei enää suunnittele hankkeita itselleen vain itseään varten, on kuin juoruämmä, jota jokainen kavahtaa, joka vähääkään aitoa hyvyyttä arvostaa.
Juoruämmä ei kykene viehättämään ketään, mutta kuvittelee, että hänen seurassaan jokaisen pitäisi käyttäytyä, kuin olisi hyvyyden vaikutuspiirissä.
Juoruämmä nauraa, kun lapsi huutaa apua Jumalalta, mutta ei tiedä, kuka häntä on vastassa, kun hänen aikansa loppuu.
Juoruämmä koettaa liehitellä saadakseen seksiä, mutta hänen avattuaan suunsa, tajuat, että hän on pelkkä kuori vailla sielua.
Juoruämmän ainoa kyky iloon on vahingonilo.
Juoruämmää ei voi juurruttaa hyvyyteen, sillä hyvyys on totuuden toinen puoli.
Totuus ei sovi juoruämmän suuhun, sillä juoruämmän ainoa rakkaus on vahinkojen laatiminen.
Vain juoruämmä on niin tyhmä, että pieninkin lausahdus juorua, ja hän on mukana juonessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti