Juoruämmä unohtaa vuorokaudessa viisaan sanat.
Juoruämmän sydämen aarteita ovat vahingonilon juorut.
Mitä juoruämmä vaalii aarteinaan on viisaalle kauhistus.
Juoruämmä ei kavahda pahaa puhetta. Siksi viisaas kammoksuu juoruämmää.
Juoruämmä kyttää leipäänsä. Viattoman vahinko ainoana ilonaan.
Juoruämmä ruokkii lapsensa ilkeillä puheilla ja istuttaa taimensa vääryyden peltoon.
Juoruämmä on tyytyväinen vasta, kun hänen taimensa kantavat vääryyden satoa juoruämmän saada leipänsä.
Juoruämmä ei juokse askeltakaan elämänsä aikana, mutta vaatii lapseltaan pikajuoksijan voimia kantaa vääryyden satoa ruokkia juoruämmä hänen nälässään.
Juoruämmän lapsi kantaa selkä vääränä leipää juoruämmälle, ja kun juoruämmä nukahtaa ylenyöntiinsä, lapsi saa hetken hengähtää.
Juoruämmälle sana "lapsi" on kirosana. Huolehtijaksi hänestä ei ole.
Juoruämmälle viattomuus on kauhein asia maan päällä. Ja viisaan puheet samantekevää. Juorut makeat ja ihanat hänen suussaan kuin hunajaa.
Jos sanot juoruämmälle totuuden hänestä, hän hetkessä unohtaa. Jos kerrot juorun, hän muistaa sen kertoa eteenpäin vielä kymmenet vuodet.
Juoruämmä nauraa, kun taivas on musta, ja kun viaton kärsii.
Juoruämmälle musta taivas on seitsemäs taivas. Päivän kirkkaus on hänelle masentava helvetti.
Juoruämmä nousee lapsensa selkään ja käskee: "Lennä!" Omia siipiä hän ei kykene kasvattamaan.
Vapauta juoruämmän lapsi, ja murhasi on suunniteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti